Tämä projekti aiheutti kovasti stressiä, tuskanhikeä ja melkein kyyneleitäkin loppumetreillä. Sain kunnian tehdä veljeni vihkiäiskahveille kakut ja aikaa niiden suunnitteluun on ollut melkein vuoden verran. Ideat lentelivät sinne tänne koristelujen suhteen, mutta alusta asti oli selvää, että pohjaväriksi tulee valkoinen ja koristeet tulevat olemaan keltaisia. Päädyin käyttämään taas sokerimassaa, koska marsipaanista ei saa yhtä kaunista valkoista, mutta kyllä tuli taas mieleen, että on viimeinen kerta kun alan sokerimassan kanssa leikkimään. Massa halkeili ja repeili, jotenkin tykkään itse enemmän työstää marsipaania ja se maistuukin paremmalta.

Koristeita varten olin ostanut keltaisia candy meltsejä, enkä kyllä suuresti ihastunut niihin. Massaa oli minusta aika hankala pursottaa siististi ja jouduin jättämään aikomani koristeet tekemättä, koska en saanut pursotettua tarpeeksi siistiä pientä jälkeä. Koristeita tein asiaankuuluvasti edellisenä iltana ja meinasi hieman huumori loppua jossain vaiheessa. Lopulta päädyin pursottamaan aika isolla viivalla vapaalla kädellä sydämiä ja kirjaimia, joista valkkasin sitten parhaimmat. Jotain itsekriittisyydestäni kertonee se, että ehkä noin 20 sydämestä kelpuutin vain nämä neljä… Koristeet suihkutin vielä helmiäsispraylla, joka oli kyllä ihme ainetta. Etanolia ja 9 eri e-koodia tungettuna suihkepulloon, nami nami! Samalla suihkeella viimeistelin myös kakut sokerikuorrutteen päältä.

Täyte oli morsiusparin toivomuksesta vadelma-mascarpone-dajmtäyte, toisen kakun väliin laitoin mascarponen sijasta tuorejuustoa ja jätin dajmrakeet pois, koska toivottiin täysin laktoositonta ja pähkinätöntä kakkua. Pohjina taas vanha tuttu munaton pohja suklaarouheella.

Kakun päällystyksen kanssa emmin pitkään mitä tekisin, koska omaan makuuni sokerimassa yhdistettynä perinteiseen kreemiin on aivan liian imelää ja päätin sitten tehdä melko tiukan kerma-tuorejuustovaahdon (200 g tuorejuustoa ja 2 dl kermaa). Tämän huomasin virheeksi siinä vaiheessa kun olin nostamassa kakkuja pöytään ja huomasin että kerma on "itkenyt" molempien kakkujen ympärille. Sokerimassakin oli tosiaan repeillyt muutamista kohdista ja asettelin koristeet sitten strategisesti juuri niiden reikien kohdalle ;) Oman haasteensa tähän kakkushowhun antoi myös se, että vihkikahveja juotiin noin 300 km:n päässä kotoani mökillä. Haasteet kuitenkin voitettiin, mutta ehkä en enää toista kertaa lähde tekemään kakkuja tuollaisissa olosuhteissa.

Onneksi maku oli molemmissa kakuissa oikein erinomainen ja kakut maistuivat hyvin morsiusparille ja vieraille. Onnea vielä paljon M & A!!