Pitkästä aikaa päivitystä, kun on tullut leivottua nyt niin paljon.

Ensin meidän lastenhoitajan läksiäiskakku, johon koristuksen ideoin lapseni piirtämästä kuvasta. Tämä kakku oli pohjaa lukuun ottamatta todella onnistunut ja aion kyllä tehdä vastaavaa jatkossakin. Varsinkin tuo kaulittava valkosuklaakuorrute yllätti helppoudellaan, sitä tulen varmasti jatkossa hyödyntämään enemmän.

Pohja (munaton):

Ohjeena käytin Myllyn paras sivulta löytynyttä ohjetta jonka avulla olen tehnyt aikaisemmin kakkupohjan pellille. Vuoassa paistettuna kakku ei ollut mielestäni niin onnistunut, se jäi aika tiiviiksi. Pohjia jouduin paistamaan kaksi kertaa, kun eka pohja paloi pilalle pikkuapulaisen käytyä säätämässä uuni täydelle teholle… Sen verran vaihdoin reseptiä välillä, että ekaan pohjaan kokeilin kermaa, mutta se teki taikinasta vielä raskaampaa, toisen pohjan tein sitten vissyllä.

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g sulatettua margariinia
1 dl omenasosetta
2 dl vissyä, siideriä, kermaa tms.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet, vichy tms. lopuksi varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 1,8 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 40 minuuttia.

 

Lakutäyte:

Tämän täytteen nappasin Kinuskikissan blogista mutta muuttelin hieman suhteita. Täytettä tuli hieman liikaa yhteen väliin, joten ehkä jatkossa muokkaan suhteita vielä lisää.

190 g Kick-karkkeja
2 1/4 dl kuohukermaa
1 dl kuohukermaa

Pilko Kick-karkit pieniksi paloiksi ja laita ne kuohukerman kanssa kattilaan. Keitä, kunnes karkit ovat sulaneet kermaan. Kaada vaahdotusta varten valmiiksi kulhoon. Anna olla jääkaapissa, kunnes kastike on täysin kylmää. Vaahdota kerma. Vatkaa myös kylmä lakritsikastike jämäkäksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot keskenään.

Sitruunatäyte:

Ensin olin ajatellut laittaa lakutäytteen kanssa lemon curd tahnaa, mutta koska kakusta täytyi tehdä munaton, niin löysin Blå Bandin sitruunakiisselijauhetta, josta tein yhden pussillisen kiisseliä. Vettä laitoin kuitenkin vain 2 dl, jolloin siitä tuli sopivan kiinteää levitettäväksi ja makukin oli kivan kirpeä.

Kiisseliä laitoin siis kakun sisään lakutäytteen kaveriksi ja sitten myös kakun päälle kuorrutteen alle. Tässä tein pienen arviointivirheen, koska en ole ennen käyttänyt tuollaisia kuorrutteita ja olin lukenut että kuorrutteen alle kannattaa laittaa jotain kreemiä. No en ihan ollut tajunnut tarkoitusta, joten ajattelin että kaipa tämä sitruunakiisseli ajaa saman asian, mutta se kyllä vaan enemmänkin hankaloitti kuorrutteen laittoa, koska kuorrute ei meinannut oikein tarttua mihinkään. Mutta makuna siitä tuli todella hyvä, kiva vastapaino melkoisen makealle kuorrutteelle.

Valkosuklaakuorrute:

Tämä minua hieman jännitti etukäteen, koska luulin ensin että tekeminen olisi vaikeaa. Siksi olin ostanut varuiksi sokerimassaa, jos kuorrute olisi ihan täysin epäonnistunut. Ainut harmi kuorrutteen kanssa oli se, että tein sitä liian vähän, 300 g tai 400 g suklaata varmaan olisi parempi määrä tuollaisen tavallisen kokoisen kakun kuorrutukseen. Nyt jouduin kaulimaan kuorrutteen hieman liian ohueksi joten se meinasi hieman repeillä siirrettäessä. Ja täytyy nyt sanoa että tämä oli ensimmäinen kerta kun ikinä päällystin kakkua millään kaulittavalla kuorrutteella kokonaan, joten osa kömmähdyksistä menee sen piikkiin eikä kuorrutteen.

Ohjeen kuorrutteeseen löysin Herkkuhetkiä blogista, ja oikeammin sieltä kommenteista. Suklaa ja siirappi tuntui helpommilta lähestyä kuin apteekista ostettava glukoosi.

200 g valkosuklaata
60 ml vaaleaa siirappia

Sulata suklaa vesihauteessa ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Itse mittasin lämpömittarilla, jäähtymiseen meni aikaa parisen tuntia, kun en hämmentänyt massaa ollenkaan (hajottaa kuulemma rakenteen). Kun massa on jäähtynyt, lämmitä siirappi, mutta älä keitä! Itse lämmitin noin 85 asteeseen. Kaada kuuma seos suklaan sekaan ja kääntele nopeasti tasaiseksi massaksi. Älä vatkaa, ettei rakenne hajoa. Suklaa alkaa jähmettyä tosi äkkiä, joten itse pyysin miestä kaatamaan siirapin että sain itse sekoitettua mahdollisimman nopeasti. Peitä kippo tiiviisti kelmulla ja anna seistä yön yli huoneenlämmössä.

Seuraavana päivänä minulla oli täysin valmista massaa, hieman käytin tomusokeria apuna ettei tarttunut pöytään kiinni, mutta massa oli kuin muovailuvahaa, helppoa työstää ja kaulita. Kovin kauan sitä ei vaan voinut käsissä pyöritellä, koska käsien lämpö alkoi pehmittää kuorrutetta aika nopeasti. Kuorrute myös säilyi tosi hyvänä jääkaapissa, tein kakun valmiiksi edellisenä iltana ja seuraavan päivän iltapäivällä se oli ihan saman näköinen, ei ollut kostunut ollenkaan (vaikka säilytinkin kakun kuvun alla, koska pelkäsin että ottaa muuten makuja itseensä jääkaapista).

Kuorrutettya kaulitessa tein vielä laskuvirheenkin ja arvioin kakun koon liian isoksi joten turhaan kaulin kuorrutteesta hieman liian ison. Mutta onneksi sain kuitenkin kuorrutteen siirrettyä ehjänä, vaikka paksumpaa levyä olisikin varmasti ollut helpompi käsitellä.

Tässä näkyy hyvin kun kuorrute hieman repeili siirrettäessä kun oli niin ohut ja lisäksi se vielä hieman valui tosta reunalta alaspäin, kun liukas kiisseli oli siellä alla.



Kakun viimeistelin Dr. Oetkerin koristelugeeleillä. Nämä olivat mielestäni hieman hankalia käyttää, vaikka lämmitin geeliä käsissä ohjeen mukaan, niin geeliä oli aika hankala puristaa kauniisti. Nämä myös maistuivat todella pahalta, eli isompia pintoja en lähtisi näillä koristelemaan.

Koska en olisi osannut piirtää tuota kuviota vapaalla kädellä, tein niin, että jäljensin kuvan leivinpaperille ja ennen kuin siirsin valkosuklaalevyn kakun päälle, siirsin kuvion levyyn syömäpuikolla ”piirtämällä” rajoja pitkin, jolloin kakkuun jäi pienet painaumat. Niitä pitkin oli sitten helppoa piirtää geeleillä kuva valmiiksi.